Kaupunginosaviikot

KaupunginosaKasvo

Posted on September 26th, 2014 by Neulaniemi

Tällä uudella palstalla turkulaiset kaupunginosa-aktiivit ja -vaikuttavat kertovat itsestään, kaupunginosastaan, paikallisen vaikuttamisen mahdollisuuksista ym. Jutut julkaistaan myös Kaupunginosaviikkojen Kaupunginosien Turku -facebook-ryhmässä. Tässä linkki!

KaupunginosaKasvo 11/2014 – Sami Karimaa

Sami Karimaa

Olen Sami Karimaa Raunistulasta. Olen alkujani kotoisin Porista, mutta asunut yli puolet elämästäni Turussa. Tällä hetkellä mukava omakotitalo Raunistulassa, jossa asumme vaimon ja kahden tyttäremme kanssa. Lisäksi talossa asuu kaksi koiraamme ja seeprapeippopari.

Olen Raunistulan Asuinkiinteistöyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja edustan yhdistystä myöskin Turun Pientalojen keskusjärjestössä, TPK:ssa. Liityin Asuinkiinteistöyhdistykseen noin vuoden Raunistulassa asumisen jälkeen. Vuoden jäsenyyden jälkeen minut pyydettiin liittymään yhdistyksen hallitukseen ja lopulta päädyin puheenjohtajaksi.

Minua motivoi olemaan paikallistoiminnassa se, että haluan kehittää Raunistulan aluetta ja nostamaan tunnettavuutta, tärkeyttä ja ennen kaikkea tunnelmaa. On hyvin oleellista tiedostaa muille Turkulaisille kuinka hieno asuinalue Raunistula on. Tähän Kaupunginosaviikot on hyvin sopiva ja hauska metodi.

On oleellista, että ihmiset oppivat alueiden historiaa ja saavat sieltä positiivisia asioita, joita valistaa. Alueilla saattaa olla hyvinkin erilaiset historiat ja maine, mutta Turun alueet ovat kuitenkin osa Turkua, ja mielestäni ei ole hyvä korostaa jonkin alueen historiaa tai mainetta jonkin toisen alueen ohi. Paikalliskulttuuri on Turun kulttuuria, omine vivahteineen.

Tärkeää on saada vaikuttajia tutustumaan alueisiin ja ymmärtämään kuinka tärkeitä alueet ovat asukkailleen. Kehityksen nimissä tehdään todella paljon turhaa ja jopa ikäviäkin asioita. Pitäisi olla silmää asioille, eikä vain lyhytnäköisesti ajatella rahaa.

Parasta Turussa on ihmiset. Enkä tarkoita, että Turkulaiset olisivat parhaita, vaan Turku on sen asukkaat, ei infra tai päätöksentekijät.

Mikä Turussa vielä mättää…Tyyppiesimerkkinä olkoon TuTon talon rakennushanke. Kuvastaa hyvin mikä mättää. Tulee mieleeni Rikun “madventure” kirjoitus huoltoasemasta.

KaupunginosaKasvo 10/2014 – Piia Kramsu

Piia Kramsu

Olen Piia Kramsu Kakskerrasta, joka on ollut kotimme täyspäiväisesti vuodesta 2006. Sitä ennen olimme koko kesän mökkiläisiä eli kesän alussa muutimme mökille ja elokuun ensimmäisen viikon jälkeen palasimme takaisin kaupunkiin, Hirvensaloon. Juuret ovat vahvasti saarilla, jossa olen pienestä pitäen viettänyt kesiä. Isoisän vuonna 1956 hankkimalla kesämökkitontilla on ollut hyvä kasvaa pikkuihmisestä aikuiseksi.

Luonto on aina ollut tärkeä ja saarilla se korostuu erityisesti nyt, kun olemme ympärivuotisia asukkaita. Metsä on takapihalla ja merelle pääsee etupihalta. Vuodenajan vaihtelut hyväilevät meitä omalla tavallaan syksyn pimeys, talven hiljaisuus, kevään ensimmäiset pitkät auringonsäteet, jotka vihdoin yltävät pohjoisrinteen tontille tuovat aina onnen tulevasta kesästä ja pitkistä lämpimistä päivistä. Olen ehdottomasti kesäihminen. Nautin lämmöstä ja merestä: uimalla, meloen, veneillen.

Kakskertaseuran toimintaa innostuin mukaan 2009 Jaana Majatien houkuttelemana eli kulttuuri- ja toimintatyöryhmään. Olen nyt ollut ryhmässä 6 vuotta, josta kohta kaksi vuotta puheenjohtajana. Seuran hallituksessa tulee tämän vuoden lopussa 4 vuotta, josta kahtena ensimmäisenä vuotena toimin seuran sihteerinä. Tiedotusryhmässä olen ollut kohta kaksi vuotta. Kulttuuri- ja toimintatyöryhmän puitteissa keksimme monenlaista toimintaa seuran jäsenistölle, toistakymmentä eri tapahtumaa vuosittain ja lisäksi pidämme lähes ympäri vuoden neulomakerhoa. Lisäksi olen ollut puuhanaisena jo toisen kerran saarilla järjestettävässä kaupunginosaviikossa.

Miika Neulaniemi kävi kertomassa seuran tilaisuudessa mahdollisuudesta osallistua kaupunginosaviikkoon ja niinpä tartuimme koukkuun ja innostuimme mukaan. On ollut hienoa tehdä yhteistyötä saarelaisten yhteisöjen kanssa ja saada ihmiset liikkeelle. Ensimmäisellä kerralla tapahtuma järjestettiin kesäaikaan ja nyt nautimme pimeydestä viikon 49 aikana. On ollut ihana olla mukana tapahtumissa ja kohdata ihmisiä. Tykkään puuhata monenlaisia asioita ja seuran toiminnassa pääsee kyllä tekemään, monesti olen kuullut sanottavan, että on vaikea saada talkoolaisia, mutta näkisin, että Kakskerrassa tilanne on toisin, ihmiset innostuvat mukaan toimintoihin. Toki monesti on samat henkilöt tekemässä, mutta ehkä rakkaus yhdessä puuhaamiseen on näiden ihmisten sydämissä.

Eiköhän paikalliskulttuuri tule parhaiten esille sillä, että toimimme perinteisissä paikoissa ja esim. kaupunginosaviikon aikana tapahtumat ovat meille arvokkailla paikoilla. Toisaalta ihmiset, jotka ovat saarilla, ovat siellä varmasti luonnon takia ja se on meidän suurin paikallinen omaleimaisuus.

Parhaiten itse voi vaikuttaa paikalliskulttuuriin sillä, että on mukana aktiivisesti eri toiminnoissa, joita on omassa kaupunginosassa. Itse käyn myös Kakskerran koetuksen vesijumpassa, lähiliikuntaa parhaimmillaan. On jokaisen ajankäytöstä kiinni miten haluavat vaikuttaa paikallisuuteen ja alueen toimintojen kehittämiseen, niin kuin kaikki harrastukset, se vie oman aikansa. Itselleni paikallinen harrastaminen on tuonut paljon uusia ystävyyssuhteita, paljon iloisia kohtaamisia ja ennen kaikkea energiaa arkiseen työhön.

Turussa parasta on vesi, Aurajoki ja meri sekä luonto, joka on jossain muodossa lähellä jokaista eri kaupunginosaa!

KaupunginosaKasvo 9/2014 – Veera Vähämaa

Veera 30 v

Olen Veera Vähämaa, sanataideohjaaja ja sanataiteilija, nyttemmin marttilaistunut paljasjalkainen portsalainen. Olen viettänyt lapsuuteni ja suurimman osan 2010-luvusta Portsassa, mutta lokakuussa 2014 muutimme Marttiin.

Olen ollut mukana Portsa ry:n toiminnassa useamman vuoden. Martissa en ole vielä ehtinyt tutustua pöhinään, mutta Kulttuuriolohuoneen ympärille kytkeytyvä toiminta kiinnostaa minua.

Portsa ry:n toimintaan menin alun perin mukaan siksi, että haluisin järjestää kaupunginosassa ekologista koko perheen tapahtumaa, jossa lapset valmistavat yhdessä aikuisten kanssa leikkivälineitä luonnon- ja kierrätysmateriaaleista. Portsa ry:n porukka oli helppo saada mukaan ideaan ja Portsan Kukkaiskarnevaali järjestettiinkin Annanpuistossa tänä vuonna jo kolmatta kertaa.

Paikallistoiminassa motivoi se, että oman lähialueen asioihin voi oikeasti vaikuttaa. On myös mukava tutustua muihinkin naapureihin kuin niihin seinän takana asuviin.

Paikalliskulttuuri on mielestäni leimallisesti jotain alueen asukkaista lähtevää, ei mitään ylhäältä annettua tai valmista. Paikalliskulttuuriin voi vaikuttaa ihan vain visuaalisesti, vaikka omaa pihaa laittamalla, mutta myös ideoimalla tapahtumia ja tempauksia ja innostamalla muita alueen asukkaita mukaan niitä toteuttamaan.

Äänestysprosenteista päätellen suomalaisten usko yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuuksiin ei ole kovin vahva. Pidän tätä äärimmäisen huolestuttavana. Turussakin on nähty karkeita esimerkkejä siitä, miten kaupunginvaltuusto jyrää asukkaiden toiveiden yli. Ykkösasia olisi, että päättäjät huomioisivat aidosti kaupunkilaisten näkemykset kaupunkisuunnittelussa.

Demokratian kannalta on olennaista, että ihmisille välittyy kokemus siitä, että he voivat aidosti vaikuttaa lähialueen asioihin. Mielestäni paikallisvaikuttamiseen ja osallistumiseen voitaisiin keskittyä jo koulussa ja päiväkodissa. On tärkeää välittää myös pikkukansalaisille viesti, että asuinympäristömme on yhteinen ja elävä, ei ylhäältä annettu kehikko.

Mielestäni erilaiset yhteisötaiteelliset projektit, joihin eri ikäryhmät saavat yhdessä osallistua, ovat oiva keino osallistumisen ja paikallisvaikuttamisen lisäämisessä ja kehittämisessä.

Turussa parasta ovat keskustan liepeillä sijaitsevat puutaloalueet, joiden hintataso on edelleen verrattain kohtuullinen. Arvostan myös vahvaa ruohonjuuritason taide- ja kulttuurielämää Turussa.

Historia tuntuu valitettavan usein toistavan itseään. Kauniita arvotaloja puretaan ja grynderit puskevat bulkkia tilalle. Se ei tee hyvää asukkaiden viihtyvyydelle, eikä kaupungin maineelle.

KaupunginosaKasvo 8/2014 – Ulla Vahtera

Ulla Vahtera

Olen Ulla Vahtera, paljasjalkainen turkulainen, Heidekenillä syntynyt lapsi numero 10, sänky numero 1. Paljasjalkainen nummenpakalainen en ole. Uskon kuitenkin, että 14 vuotta asumista Peräpakan perällä oikeuttaa minut jo kutsumaan itseäni pakalaiseksi.

Varhaislapsuuteni leikit leikittiin Pohjolankadulla, ja koulutieni alkoi Patterinhaasta. Muutaman aikuisvuoden olin ”evakossa” ja palasin perheineni Patterinhakaan. Kymmenen vuotta kului kuin siivillä ja edessä oli muutto Raunistulaan, isäni lapsuusmaisemiin.

Elämä vie mennessään, niin minuakin, ja nyt minut tunnetaan myös Paka Akkana. Itse olen itseni siksi ristinyt. Olen vahvasti mukana Nummenmäen Pientalot ry:n toiminnassa ja toimitan muun muassa yhdistyksen jäsenlehteä. Se on foorumi, jossa Paka Akka kertoo ja kommentoi, turuks, kun sille päälle sattuu.

Enimmän osan elämästäni omakotitalossa asuneena oli itsestäänselvyys, että ryhdyin aktiiviomakotiyhdistystoimijaksi kun minua siihen hommaan kymmenisen vuotta sitten pyydettiin. – Pakalle kun antaa pikkusormen niin se vie koko käden.

92 vuotta sitten nummenpakalaiset katsoivat tarpeelliseksi perustaa torppariyhdistyksen ajamaan ja puolustamaan pientaloasujien etuja. Sama yhdistys on edelleen voimissaan; yhteiset edut ja asiat vaan ovat vuosien kuluessa muuttuneet. Mutta edelleen niitä pitää puolustaa. – Nummenmäki on pientalokaupunginosa ja idyllinen sellainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Mitä nyt muutama kerrostalo on vanhojen töllien ja uudempien rintamamiestalojen väliin aikojen saatossa Pakalle ”pykätty”.
Tänä päivänä Nummenmäki on entisaikojen huonosta maineestaan huolimatta parasta Turussa, paras paikka asua, lintukoto.

Nummenmäellä vietetään keväisin Nummen koulussa monikymmenvuotisin perintein Nummenpakanpäivää. Sen järjestelyistä huolehtivat kaikki vanhat Pakalla toimivat yhdistykset yhdessä koulun kanssa. On ollut luontevaa, että Nummenpakanpäivä on Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011 lähtien ollut yksi iso tapahtuma Nummenpakanviikon runsaassa ohjelma- ja tapahtumatarjonnassa.

Vetovastuu tästä paikallisin voimin järjestettävästä kulttuuritapahtumaviikosta on langennut Nummenpakan suurimmalle toimijalle, omakotiyhdistykselle; ja viime kädessä minulle. – Siinä taisi mennä toinenkin käsi! – En ehkä ja kuitenkaan ole aivan kädetön, koska minua pyydettiin vuonna 2012 perustetun Kaupunginosaviikkojen tukiyhdistyksen hallitukseen. Hallituspallilla istun edelleen ja kannan murhetta Kaupunginosaviikkojen tulevaisuudesta. Näinä niukkuuden aikoina koko Kaupunginosaviikkopaletin pyörittämiseen tarvittava raha on tosi tiukassa.

Vahva uskoni on, että jonain päivänä Turulla on tarjota, ei vain turkulaisille vaan kaikelle kansalle jotain yhtä suurta ja suosittua kuin Tangomarkkinat. Tänne tullaan ja täällä viihdytään. Se vain vie oman aikansa. Turkulaiset itse voivat vaikuttaa siihen miten pian se päivä koittaa. Osallistumalla ja yhdessä tekemällä kulttuuripääkaupunkivuoden perintö kaupunkilaisille säilyy ja kasvaa.

Tämä Nummenpakan ja Kaupunginosaviikkojen ylistyslaulu on vastaus muutamaan minulle esitettyyn kysymykseen. Muutama kysymys on vielä jäljellä.

Kysymykseen ”Miten sun mielestä turkulaiset voivat tällä hetkellä vaikuttaa paikallisesti kaupungin päätöksentekoon?” vastaan, että liittymällä paikallisiin omakoti- asukas- ja muihin yhteiskunnan asioihin kantaa ottaviin yhdistyksiin. Mitä enemmän niissä on jäseniä sitä suurempi on niiden painoarvo; lausunnot ja kannanotot huomioidaan alueen asioista päätettäessä. Esimerkkinä voin mainita, että takavuosina Nummenmäen Pientalot ry sai tahtonsa läpi ja alueelle rakennettiin korkeiden kerrostalojen sijaan pari rivitaloa. Toki yksityinen turkulainenkin voi ottaa kantaa, valittaa ja esittää parannusehdotuksia, mutta melkoinen työsarka on edessä jos haluaa haluamansa toteutuvan.

Seuraavaan kysymykseen ”Miten turkulaisten paikallisvaikuttamista ja osallistumista tulisi kehittää?” ei ole yhtä kaikenkattavaa vastausta. Riippuu kokonaan kaupunginosasta millä tavalla vaikuttamista ja osallistumista kehitetään. Ne keinot evät varmastikaan toimi Runosmäessä, jotka on hyviksi havaittu esimerkiksi Portsassa. Paikallisuus on avainsana.

Tätä kysymystä Turku on jo lähtenyt ratkaisemaan ns. Randellin mallilla. On asetettu työryhmä keksimään keinoja millä turkulaiset saadaan mukaan ja vaikuttamaan päätöksentekoon. Ei muuten tavoite toteudu ihan käden käänteessä.

Viimeinen kysymys on ”Mikä vielä mättää Turussa?”
Toho mul olis vastauksi vaik kuim pal, mut pare ku en kerro niit. Sanov vaa, et Turus tehrä Toriparkki – ei tehrä Toriparkki – tehrä Toriparkki. Turus tehti musta pytinki kaupunkintalom puistosse, mist melkkest kukka fiskali ei ens tiänny yhtikäs mittä. Nyt siit kauhia moni turkulaine tykkä. Sais vaik jäärä, sanova.

Mum miälest Lehtise Seppo sanos hyvi tänäpä ilmestynes Turu Omakotilehre haastattelus.
”Tää onki hyvä systeemi kaavotta kaupunkki, rakennetta sins sun tän kaikennäköst. Jos siit tykätä ni sen anneta olla. Ja jos ei tykätä ni se pureta poies. Ja kaupunki voi hyvi lopetta koko kaavotusosasto” tuli hänelt viimiseks letkautukseks. – Siin onki mun miälest kauhia hyvä paikallise vaikuttamise malli.

KaupunginosaKasvo 7/2014 – Tuike Alitalo

Tuike

Olen Tuike Alitalo. Asun nykyään Martissa, lapsuuteni asuin Kähärissä, pisimpään olen asunut Nummessa, josta muutin muutama vuosi sitten Marttiin. Olen ollut aiemmin toimittajana eri tiedotusvälineissä, mutta nyt viimeiset viisi-kuusi vuotta olen tehnyt yhteisöllisiä taideprojekteja yhdessä äänitaiteilija Simo Alitalon kanssa.

Olen toiminut pääasiassa taide- ja kulttuuripuolella. Olen Titanikin kannatusyhdistyksen puheenjohtaja ja pyöritän Pääskyvuoressa Fimbulin taiteilijataloa (entinen Pääskyvuoren kasarmi). Olemme tehneet yhteistyötä paikallisen asukasyhdistyksen kanssa ja saimme kaupungin päättäjät kuuntelemaan meitä ja muuttamaan entiselle kasarmialueelle tehtyjä kaavoitussuunnitelmia.
Paikallistoiminta on taiteen tekemisessä tapa saada yhteys ihmisiin. Paikallistoiminta on tarjonnut verkoston jolla olemme päässeet tekemään taideprojekteja ja taiteellista tutkimusta yhdessä sellaisten ihmisten kanssa jotka tuntevat alueet joista olemme kiinnostuneet.

Kaupunginosaviikkoihin tutustuin Pääskyvuorella kun toteutimme Fimbulin avoimet ovet osana Pääskyvuoriviikon ohjelmaa. Kun halusimme tehdä kuuntelukävelyjä eri puolilla Turkua, keksimme kysyä pääsemmekö mukaan kaupunginosaviikoille. Kuusi kaupunginosayhdistystä oli halukkaita tekemään yhteistyötä kanssamme. Se oli meille upea ja opettava kokemus. Kaupunginosaviikot on hienoin juttu mitä kulttuuripääkaupunkivuosi tuotti. Se elää ja on ihan selvästi hyväksi tälle kaupungille.
Turkulaiset voivat vaikuttaa parhaiten paikalliskulttuurin tekemällä sitä itse. Mitään ei synny odottamalla että joku toinen tekee. On mahdollista tehdä myös vähän vaan, sen mitä pystyy ja ehtii. Kun tarpeeksi moni tekee yhdessä, niin syntyy jotain joka voi olla paljon enemmän.

Turkulaista paikallisvaikuttamista ja osallistumista pitäisi kehittää myös tekemällä. Pääskyvuorella teimme työtä hullujen kaavasuunnitelmien järkiperäistämiseksi, siinä toimittiin monella tasolla. Me fimbulilaiset esimerkiksi ilmoittauduimme vapaaehtoisiksi keräämään tietoa ja aineistoa kasarmialueesta ja sen luonnosta – kaavoituksen ja rakennussuunnitelmien tueksi. Ensimmäisessä kaavaehdotuksessa meitä ei huolittu mukaan, päinvastoin, siinä ehdotettiin että uudet talot rakennetaan meidän talomme paikalle. Nyt kaavaehdotusta on muutettu ja meidät on kutsuttu mukaan suunnitteluun.

Turussa on parasta se kun tehdään jotain yhdessä. Meidän – Simon ja minun – hienoin kokemuksemme oli kulttuuripääkaupunkivuonna ja sitä seuranneena vuonna toteutettu Aurajokisinfonia, jonka toteutukseen osallistui kanssamme yli 250 turkulaista.

Liian usein Turussa kuulee vielä tätä ”ei siit kuitenkka mittä tul” veruketta. Voi olla ettei tulekaan mutta voihan sitä silti yrittää. Yrittänyttä ei laiteta.

KaupunginosaKasvo 6/2014 – Olli Nordberg

Olli

Olen Olli Nordberg ja olen asunut perheineni Moisiossa Mynämäenkadulla vuodesta 1992 alkaen. Turkuun olen muuttanut Säkylän kautta Vihdistä. Perheessämme on kolme lasta, joista nuorinkin muutti kotoa armeijan jälkeen tänä vuonna. Onneksi lapset vierailevat usein ja saamme sitä kautta myös säännöllisesti koiravieraita. Toimin vammaisten ihmisoikeusjärjestön, Kynnys ry:n, aluetyöntekijänä Turussa.

Olen Moision pientalot ry:n jäsen, mutta en ole aktiivinen toimija. Lasten ollessa pieniä, osallistuimme vanhempaintilaisuuksiin sekä tarhassa että koulussa. Olen ollut erilaisissa luottamustehtävissä mm. sosiaalilautakunnan jäsenenä ja olen edelleen mm. vammaisneuvostossa.

Liikuntavammani takia en aina voi osallistua kaikkeen siihen mihin haluaisin. Olen pitänyt tärkeänä esteettömyyden edistämisestä ja olen iloinnut moisiolaisten palvelujen kehittymisestä Moisiossa. Uusi kauppakeskus ja pubi ovat kaikkien käytettävissä. Olen pitänyt tärkeänä päästä äänestämään omalla äänestyspaikalla Moision koululla ja sinnekin on päässyt esteettömästi jo usean vuoden ajan.

Asukkaiden kannattaa osallistua tapahtumiin ja käydä tutustumassa siihen mitä kaikkea tapahtuu. Utelias ja etsivä löytää varmasti jotain itselle kiinnostavaa toimintaa. Samalla tulee paikalliset asukkaat tutummiksi. Tutut ihmiset luovat myös turvallisuutta alueelle.

Pitäisi luoda verkostoja ja toimintatapoja, jotta tavallisten ja ei niin aktiivisten ihmisten ääni saataisiin esille. Tämä voisi tapahtua esim. erilaisten yhdistysten ja avainhenkilöiden kautta. Vaikka kaikista asukkaista ei tulisikaan paikallisia aktiiveja, on tärkeää vähentää eriytymistä ja estää syrjäytymistä.

Turussa on paljon hyvää. Tietysti ensin tulee mieleen Turun pitkä historia, jonka antaa kaupungille identiteetin. Turussa ja erinomaisen elävä ja hieno kulttuuritarjonta, josta voi olla ylpeä. Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi oli yhtä kulttuurin ilotulitusta, joka antoi piristysruiskeen moneen toimintoon. Turussa on myös paljon laivanrakennuksen lisäksi paljon muutakin osaamista ja yrittäjyyttä.

Päätöksenteossa olisi vielä hieman nopeuttamisen varaa Turussa. Olisi tärkeää myös päästä eroon turhasta organisaatiokeskeisestä päätöksentekokulttuurista asiakas- ja ratkaisukeskeisempään suuntaan. Eteenpäin on kuitenkin menty ja eriomaisen hieno esimerkki hyvästä toimintamallista on seudullisen esteettömyysasiamiehen toimen perustaminen Turkuun. Siinä tehtävässä yhdistyy yleinen valistustyö tärkeästä asiasta, ratkaisukeskeisyys ja kuntarajat ylittävä toiminta seutukunnalla.

KaupunginosaKasvo 5/2014 – Mette Karlsson

Mette

Olen Mette Karlsson, 36 -vuotias kulttuurintuottaja. Asun Kähärin kaupunginosassa. Perheeseeni kuuluvat aviopuoliso, kolme alle kouluikäistä tytärtä, sekä kaksi kissaa.

Olen päiväkoti Mukulax Kähärin vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja. Perustimme yhdistyksen vajaa vuosi sitten. Tarkoituksena on tehdä varhaiskasvatukseen liittyvää edunvalvontaa, vaikuttaa alueellisiin, lapsiperheitä koskeviin asioihin, sekä järjestää pientä kivaa toimintaa päiväkodin perheille. Lisäksi pyrimme saamaan parannuksia alueen liikenneturvallisuuteen, yhteistyössä Kähärin koulun vanhempainyhdistyksen kanssa.

Kähärin lapsiperheillä on oma Facebook -ryhmä, joka on todella hyvä keskustelukanava ajankohtaisille asioille. Siellä esimerkiksi organisoiduimme puolustamaan Kähärin koulua lakkautukselta. Lisäksi siellä sovitaan leikkitreffejä ja annetaan pois itselle tarpeettomaksi käyneitä lastenvaatteita ja -tarvikkeita. Tuntuu turvalliselta, että jonkin verran tuntee ja verkostoituu lastensa ystävien vanhempien kanssa.

Kaupungin tasolla olen mukana paikallispolitiikassa, ja mm. Turun sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Lisäksi olen mukana muutamassa yhteiskunnallisessa ja kulttuurialan yhdistyksessä. Aika vain ei tahdo riittää kaikkeen mielenkiintoiseen, varsinkin nyt, kun lapset ovat pieniä.

Olen oikeastaan luonteeltani sellainen, että ajaudun mukaan erilaisiin vaikuttamistoimintoihin. Jos näen jossain epäkohdan, tulee tarve puuttua siihen, tai jos koen, että voin jotenkin parantaa asiaa, haluan yrittää.

Paikallispolitiikassa koen usein turhautumisia, kun pienen ihmisen näkökulma hukkuu byrokratian rattaisiin, tai jäykät rakenteet estävät asioiden kehittämisen. Asiat ovat mittakaavaltaan suuria, ja niihin vaikuttaminen pitkäkestoinen prosessi. Pienemmässä mittakaavassa toimiessa, vaikka jossain alueellisessa yhdistyksessä, on usein helpompi ottaa pieniä edistysaskeleita. Ilahduin esimerkiksi kovasti, kun huomasin, että asuinalueellemme oli tullut uusia suojateitä. Ehkä yhteydenottomme virkamiehiin ja poliitikkoihin oli osaltaan vaikuttanut asiaan. Toivottavasti alueen liikenneturvallisuuden kohentamiseksi saadaan vielä paljon muutakin aikaiseksi.

Turkulaiset voivat vaikuttaa paikallisesti kaupungin päätöksentekoon osallistumalla erilaisiin foorumeihin, joissa vaikuttamista voi tehdä; kaupunginosayhdistykset, vanhempainyhdistykset, kuulemistilaisuudet vaikka kaava-asioissa, jne. Kaupungin nettisivuilla voi tehdä kuntalaisaloitteita, antaa palautetta palveluista ja ilmoittaa vaikka rikkinäisistä katuvaloista. Kannattaa olla aloitteellinen, eikä vain jäädä harmittelemaan asioita.

Poliitikkoihin ja virkamiehiin kannattaa myös olla yhteydessä. Heidän tehtävänsä on palvella kaupunkilaisia, ei yhteydenottoja tarvitse pelätä! Jos esimerkiksi jostain päätöksenteossa olevasta asiasta tulee runsaasti palautetta, voi sillä olla merkitystä lopputulokseen.

Kaupunkilaisia pitäisi osallistaa päätöksentekoon paljon varhaisemmassa vaiheessa. Usein käy niin, että asioita suunnitellaan ja viedään eteenpäin, ja sitten ihmiset lukevat päätöksentekoon tulevasta tai pahimmassa tapauksessa jo päätetystä asiasta lehdestä. Kyllä ihmisillä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa käyttämiensä palveluiden kehittämiseen. Kaikki kehityssuunnat, varsinkin nyt vaikeassa taloudellisessa tilanteessa, eivät toki aina ole mieluisia. Mutta vaikutusmahdollisuus on annettava, ja palveluiden käyttäjiltä voi tulla myös hyviä ideoita siitä, miten asioita voitaisiin tehdä tehokkaammin ja käyttäjäystävällisemmin.

Tarvitaan myös erilaisia vaikutuskanavia; kaikki eivät pysty käyttämään sähköisiä asiointikanavia, toiset taas eivät ehdi osallistumaan keskustelutilaisuuksiin. Myös erityisryhmät tulisi muistaa ottaa mukaan. Tarvitaan esimerkiksi selkokielistä asiointia heille, joille byrokraattinen kapulakieli aiheuttaa vaikeuksia. Myös lapsilla ja nuorilla tulee olla omat vaikutuskanavat, ja nykyään meillä onneksi onkin Lasten Parlamentti ja nuorisovaltuusto. Liikuntaesteiset, iäkkäät ihmiset, maahanmuuttajat ja useat muut ryhmät tarvitsevat erilaista tukea voidakseen osallistua vaikuttamiseen. Tärkeintä olisi muistaa, että jokaisen mielipide ja kokemus ovat arvokaita, ja niitä tulee kuunnella.

Turussa parasta on se, että se on on sopivan kokoinen; pieni suuri kaupunki, jossa on melkein kaikkea! Kulttuurielämää, liikuntamahdollisuuksia, hyviä ravintoloita, ihana jokiranta, tapahtumia, korkeakoulut ja opiskelijoita, hyvät yhteydet muualle Suomeen ja Eurooppaan. Turku on parasta Suomessa, on ihanaa olla turkulainen!

Monikin asia vielä mättää Turussa. Haluaisin kaupunkiin lisää yhdessä tekemistä ja yhteishenkeä, nimenomaan yhteisten asioiden kehittämisessä. Asukkaille pitää antaa vaikutusmahdollisuuksia, ja niitä mahdollisuuksia pitäisi sitten myös käyttää. Meillä on jo hyviä esimerkkejä avoimista prosesseista, joissa on kuultu kuntalaisia. Toivottavasti osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia kehitetään tulevaisuudessa edelleen.

Yksilötasolla haluaisin nähdä enemmän hymyä, moikkailua ja jutustelua ventovieraidenkin kanssa! Ehkä me turkulaiset olemme vähän jöröä porukkaa. Syksyn räntäsateisessa aamupimeydessä suupielet vääntyvät usein alaspäin, mutta kummasti piristää vaikka bussikuskin iloinen tervehdys tai juttuhetki naapurin kanssa.

KaupunginosaKasvo 4/2014 – Hatice Kütük

Hatice

Nimeni on Hatice Kütük. Olen muuttanut Turkista 25 vuotta sitten mieheni perään. Olen opiskellut agrologia Turkissa ja Suomen kieltä Turun yliopistossa. Minulla on kaksi lasta, 24v tytär ja 23v poika. Tyttäreni muutti Turkkiin valmistuttuaan Turun yliopistosta. Poikani opiskelee parhaillaan Tampereella. Olen tällä hetkellä töissä koordinaattorina Mannerheimin Lastensuojeluliitossa Monikulttuurisessa perhe- ja lapsitoimintahankkeessa sekä turkin kielen opettajana turkkilaistaustaisille lapsille ja aikuisille suomalaisille.

Olen Turussa aina asunut muutaman kilometrin säteellä, nykyään asun Kaerlassa, idyllisellä rintamamiestaloalueella. Olen erittäin tyytyväinen alueeseeni, sillä siellä on rauhallista mutta se sijaitsee kuitenkin lähellä keskustaa. Alueetta kruunaa ihanaiset naapurimme, joiden kanssa nautiskelemme toistemme pihoilla teepöydän äärellä.

Töissäni olen tukenut maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria oman kulttuurin harrastuksissa. Autoin heitä lisäksi löytämään kaupungin tarjoamia harrastusmahdollisuuksia.

Aloitin yhdistystoiminnassa luonnollisesti ensin Turkki-Suomi seurassa. Liityin vuonna 2002 Mpkk -Monikulttuurinen päivähoito, koulu ja koti ry:n jäseneksi. Muutaman vuoden kuluttua Mppk:sta tuli uuden SONDIP – Varsinais-Suomen monikulttuuristen yhdistysten liitto ry:n jäsenjärjestö. Menin mukaan SONDIP ry:n toimintaan sihteeriksi ja erään projektin vastaavaksi työntekijäksi. Kun projekti päättyi, siirryin taas projektityöntekijäksi YHDESSÄ –yhdistykseen, joka on myös SONDIPin jäsen ja jonka kanssa tehtiin paljon yhteistyötä. Oltuani vuoden verran siellä töissä, aloitin viime huhtikuussa työt MLL:ssä.

Olen työskennellyt Varissuolla, Lausteella ja Portsassa. Nykyään työskentelen Kupittaalla MLL:n hommissa. Kyse on monikulttuurisesta lapsi- ja perhetoimintahankkeesta. Hankkeessa kehitetään MLL:n lapsi- ja perhetoimintaa monikulttuurisemmaksi. Tavoitteena on tarjota helposti saavutettavaa kulttuurisensitiivistä vertaistukea kaikille lapsiperheille. Tavoitteena on myös se, että maahanmuuttajat ovat verkostoituneet kantaväestön lapsiperheiden kanssa ja ovat osallisina järjestöjen toiminnassa. Tavoitteiden saavuttamiseksi käynnistettiin mm. Ystäväksi maahanmuuttajaäidille -toimintaa, jossa etsitään suomea puhuvia naisia ystäviksi maahanmuuttajaäideille.

Olemme olleet mukana Kaupunginosaviikoilla alusta saakka ja teen edelleenkin yhteistyötä Kaupunginosaviikkojen kanssa. Lähdin v. 2011 yhteistyöhön hakemalla projektiavustusta Turku 2011 -säätiöltä Varissuon ja Lausteen nuorille ja lapsille “Meitä on moneksi” tapahtumaa järjestämistä varten. Yhteistyötä tehtiin kaupungin ja alueen koulujen ja kirjaston kanssa. Kaupunginosaviikkojen ansiosta eri kulttuurien tanssiryhmien lapset ja nuoret saivat kokea ainutlaatuisen kokemuksen. He pääsivät nimittäin tanssimaan kulttuuripääkaupunkivuoden päättäjäisgaalaan upean valaistuksen ja musiin säestämänä.

Kaupunginosaviikkojen ansiosta monikulttuurisuus (eri kulttuurien tansseja, musiikkia, ruokaa) vietiin sellaisille alueille, missä moiset eivät olleet kovin tavallista. Eli meidän kohdalla nämä viikot mahdollistivat Turun monikulttuuristen alueiden vahvuuksien esille ottamista. Se mahdollisti myös eri kulttuurien esittelyä muillakin alueille, mikä vähensi ennakkoluuloja toisiamme kohtaan. Viikkojen aikanahan paikalliset asukkaat tekevät yhteistyötä ja tutustuvat paremmin toisiinsa niin osallistujina kuin tapahtumien järjestäjinä.

Mielestäni turkulaista paikalliskulttuuria ja osallistumista pitäisi kehittää panostamalla kaupunginosaviikkoihin ja tekemällä yhteistyötä muiden alueiden kanssa.

Terveisinä muille turkulaisille: uskaltakaa olla oma itsenne ja tutustukaa toisiinne!

KaupunginosaKasvo 2/2014 – Pekka Rantanen

10665239_753554664703431_9145317078001075324_n

Olen Pekka Rantanen, Turun KaraokeKlubi ry:n puheenjohtaja sekä keskiaikaisen Turun pitkäaikainen pormestari.

Edustamani KaraokeKlubi on yleishyödyllinen yhdistys, joka pyrkii toiminnallaan lisäämään karaoken arvostusta – siis on muukin tapa laulaa karaokea kuin keskikaljahumalassa jossakin pubissa . Karaoke kuten musiikki yleensä on eräänlaista terapiaa.

Meillä on omat toimitilat Kaarinassa jossa voimme harjoitella esim. konserttejamme varten. Kerran kuukaudessa vierailemme Ruusukorttelin palvelutalossa laulattamassa talon asukkaita. Olemme myös heidän kulttuurikummejaan. Ja samanlaisia lauluiltoja järjestämme myös Runosmäen vanhainkodissa. Ohjelmaamme kuuluu myös musiikin koulutusta. Eipä unohdeta kaupunginosaviikkoja, joilla olemme olleet mukana alusta asti. KaraokeKlubi on mukana Kaupunginosaviikoilla, koska väitän, että musiikilla voidaan estää myös syrjäytymistä eli saada ihmiset kokoontumaan ja harrastamaan jotakin yhteistä ja yhdessä. Tämä koskee myös eri kaupunginosia.

Turkulaisen paikalliskulttuurin edistäminen ja asukkaiden osallistuminen on tärkeää, mutta tähän tarvitaan kai monia keinoja?
Yksi tapa voisi olla erilaisten tapahtumien kautta? Jokaisesta kaupunginosasta löytyy ehkä jokin historiallisesti tärkeä henkilö tai joku, joka on tehnyt jotakin merkittävää kaupungin tai asuinkaupunginosansa hyväksi? Tältä pohjalta voitaisiin sitten kirjoittaa jokin näytelmä tai teatteriesitys. Portsa ja Pentti Viherluoto voisi olla hyvä esimerkki.

Kaupunginosien Turussa on paljon hyvää, mutta minulle parasta ovat taide, kultturi ja historia. Kerron samantien mikä Turussa on huonointa, vaikkei tätä kysyttykään. Mielestäni päätöstenteon hitaus ja siitä johtuen ei mikään mene eteenpäin… (hyvä esimerkki: toriparkki)

KaupunginosaKasvo 1/2014 – Riikka Oksanen 

rikupuutalo

Olen Riikka Oksanen, kulttuurituottaja. Asun Martissa, jossa parasta on vanhan ja uuden rakennusperinteen sekoitus, puutaloalueet ja monipuolinen asukaskanta.

Olen mukana Martin Kulttuuriolohuoneella. Olen sen perustajajäsen. Kulttuuriolohuone perustettiin 2010 Martin kirjaston lakkautuksen jälkimainingeissa paikkaamaan sitä. Se on avoin kulttuuritila asukkaita varten

Yhdistys on kokenut Kaupunginosaviikot luonnollisena toimintamuotona, jossa tarjotaan tiivis viikon ohjelmapaketti asukkaille. Kokemukset ovat hyvät siitä, että saa tukea, mainostusta ja motivointia toiminnalle

Paikallisvaikuttamista tulisi olla ympäri vuoden enemmän, oikeita, arkipäivän kysymyksiä mukaan kulttuuritarjontaan. Paikallisvaikuttaminen tekee asukkaista tyytyväisempiä ja viihtyvät alueella paremmin, kun voivat olla mukana kehittämässä sitä.